Teatteri Pilke  
  Yhteistyössä:

Tuorla

Extreme Fun

JPT Markkinointi

Sumppu Mökkivuokraus

Silver River

Kirakka

Kaaarinan Nuorisoteatteri

Hannu Pajunen Olavi Susikosken roolissa

Olen lähes viisikymppinen Teatteri Tarmon kalustoon kuuluva turkulainen harrastajanäyttelijä, jonka teatteri on imaissut kokonaan mukaansa. Ensimmäinen kosketukseni esittävään taiteeseen tapahtui jo 60-luvulla, kun vastasin Koulu-TV:n matematiikkaohjelmassa reippaasti "Kyllä!" opettajan kysyttyä "Eikö niin, Hannu?"

Varsinainen polkuni Thalian temppeleihin löytyi kuitenkin vasta kesällä 2004, kun huomasin Jokamies-moraliteetissa ja Tosca-oopperassa avustajana ollessani, että teatteriesitysten valmistaminen ja esittäminen antaa "kivoja viboja" ja on oikein hyvää vastapainoa atk-nörtin päivätyölle. Syksyllä 2004 hakeuduin Tarmoon, jossa olen tehnyt tähän mennessä rooleja mm. irstaana psykiatrina, perverssinä perheenisänä, transvestiittisena prostituoituna, kilttinä raitiovaununkuljettajana, vanhuudenhöperönä lukkarina ja mustapaitaisena lapualaisena yhteensä seitsemässä eri produktiossa. Lisäksi olen vieraillut Ruskon kesäteatterissa kahtena kesänä ensin kiusaamassa Pekka Töpöhäntää Monnina ja sitten suhisemassa kaislikossa autohulluna Rupikonnana. Vilahdan myös parinkymmenen sekunnin ajan Star Wreck - In the Pirkinning -elokuvassa konemestarina puhumassa Turun murretta.

Teatterin lisäksi harrastan (jos suinkin ehdin) larppaamista, moottoripyöräilyä, lukemista, sarjakuvien ja kirjojen keräilyä sekä karaokea (laulan mieluummin kuin hyvin).

Teatteri Pilkkeen Susikoski-näytelmän jälkeen syksyllä 2007 tarkoitukseni on ottaa Teatteri Tarmon lavalla rohkeasti Housut pois!


Kaleva Pekonen Kosti Jantusen roolissa

Pienenä toiveammattini olivat maanviljelijä ja poliisi. Minusta tulikin näyttelijä ja kauppaneuvos (vieläpä rikosepäilty). Että se siitä poliisin urasta. Toisaalta, kun lapsena leikittiin poliisia ja rosvoa, minä halusin olla rosvo — aina. Olin hyvä siinä. Minua ei saatu koskaan kiinni. Myöhemmässä elämässä niistä lapsuuden leikeistä on ollut eittämättä hyötyä. Minua ei ole saanut kiinni; ei vaimo, eikä verotarkastaja. Vielä kun hyvä ystäväni, maankuulu Susikoski leikkii poliisia, on kauppaneuvoksen elo turvattu! Tänä kesänä toivon, että huvilalleni saapuisi paljon silminnäkijöitä. Sillä minulla on sellainen tutina, että pian tapahtuu.


Tuula Hänninen Virve Jantusen roolissa

En muista lukeneeni kunnon dekkaria. Olen kyllä ahminut jännitystä ja kauhua mm. Stephen Kingin ja Edgar Allan Poen tuotannosta, mutta umpirehellinen rikosromaani tuntuu jääneen välistä. Teinivuosien Neiti Etsivä -sarjaa ei ehkä oteta lukuun. Niitä tarinoita tuli luettua kymmenittäin. Karolyn Keenen luoma nuori naisetsivä Paula Drew oli idolini, rohkea ja älykäs naisroolimalli.

Mauri Sariolan luoma rikostarkastaja Olavi Susikoski taas edustaa suomalaista, vakavaa ja miehistä etsiväsankaria. Susikoski seikkaili ihmisten mielissä ennen kuin olin edes syntynyt 70-luvulla. Aukko sivistyksessä täyttyi, kun luin Sariolan tarinan Sininen lyhty. Umpirehellinen rikosromaani tuli viimein luettua. On kutkuttavaa herättää takavuosien suosittu romaanihenkilö näyttämölle. On mielenkiintoista nähdä, kuinka rikostarina toimii kesäteatterissa. On jännittävää sukeltaa murhamysteerin sisään.


Helena Koivisto Sonja Bäckmanin roolissa

Kipinän suomalaisiin dekkareihin sain joskus Mika Waltarin komisario Palmuista. Klikkiydyin Palmu-elokuviin jopa niin, että osasin ne kaikki ulkoa 12-vuotiaana, mikä tuli harvinaisen selväksi myös vanhemmilleni. He joutuivat vähän väliä kuuntelemaan pitkiä monologejani. Aloin ystäväni kanssa tehdä jännityselokuvaa, joka jäi sen ajan tekniikan puutteen vuoksi vain käsikirjoitustasolle.

Mauri Sariolan tuotantoon tutustui myöhemmin oikeudenkäyntiromaanin Totuus on armoton kautta. Valentin Vaala ohjasi aikoinaan kirjasta samannimisen elokuvan, jonka ”vanhojen Suomi-filmien friikkinä” tietysti olen katsonut useaan kertaan. On mielenkiintoista päästä elämään Sariolan luomassa maailmassa yhdessä rikostarkastaja Susikosken kanssa. En olisi uskonut 12-vuotiaana, että intensiivinen eläytyminen murhamysteereihin kokisi vielä jonakin päivänä täyttymyksensä.


Jyrki Rämö Heikki Bäckmanin roolissa

Ensikosketukseni Sariolaan ja hänen kirjoittamaansa hahmoon Olavi Susikoskeen oli muistaakseni kansakouluaikana. Olin oppinut pari vuotta aikaisemmin lukemaan. Seikkailin ja haalin lukuelämyksiä kaikenlaisista kirjoista. 8-vuotiaalle ensikosketus ei ollut kovin sykähdyttävä: Sariolan maailma ei vielä silloin auennut. Mutta kun portti oli avattu ja ensimmäinen kosketus saatu, tietty tuttuus kirjailijaan jäi ja tutustuin Susikoskeen paremmin. Kirjoissa miellytti sisällön mietitty kokonaisuus ja lievästä kuivakkuudesta huolimatta Susikosken hahmo jäi jämeränä, älykkäänä poliisina nuoren lukijan mieleen.

Susikosken hahmoon löytyivät Åke Lindmanin kasvot elokuvassa Tuntematon ystävä, jossa Susikosken hahmo sai uudenlaista syvyyttä. En koskaan ajatellut olevani mukana Susikosken hahmon ympärille tehdyssä näytelmässä, joten haaste on erittäin mielenkiintoinen ja avaa taas uuden näkökulman Sariolan dekkareihin.


Erika Malkki Ulla Saarisen roolissa

Epäilysten polttavan sininen leimu kiemurtelee ajatusteni piilotajunnassa; entä jos sittenkin olen tässä hiljaisessa olemuksessani kuuluva leijonien tultasyöksevään sukuun; entä jos sittenkin maailman voima tavoittaa sieluni hauraan värähtelyn?

Tuntuuko sinusta koskaan siltä kuin jokin ontto sisälläsi pyörisi hulluna rakkaudesta? Kuin se mitä tässä on, on kaikki mitä voi olla? Vai onko olemassa jotain olemassaoloa suurempaa? Voiko minussa olla kaikki mahdollisuus kuten sinussa on? Olemmeko kimmeltäviä taivaan kyyneliä maan lämpimässä povessa vai rauhattomia ääniä tulevaisuuden kehdossa?


Jussi Tanhuanpää ylikonstaapeli Jussilan roolissa

Jo 42-vuotias matemaattisten aineiden opettaja, mutta suhteellisen hyvin säilynyt teatterikärpäsen pahasti purema harrastelija.

Näyttelemisen lisäksi harrastan käsikirjoittamista (Veikeän humoristinen tarina Kolme tietäjää Vanhanajan Joulumarkkinoilla ja vuoden 2007 keskiaikaiset markkinat).

Turun Keskiaikaisilla Markkinoilla vierähti 6 kesää roolien vaihdellessa vilungista kulkurista ja kuninkaan aseinsinööristä vastavalmistuneeseen Maunu Tavastiin. Tähän asti kesät ovat siis menneet osin katsojan kanssa improvisoidessa — kesän mielenkiintoisin muutos on siis vakioiset vuorosanat kaikissa näytöksissä...

Lavakokemusta löytyy niin Kisa-Veikkojen näyttämöltä (viimeksi Elmerinä Aapelin Siunatussa Hulluudessa) kuin Teatteri Tarmosta (Lapualaisoopperassa mustapaita Vähätalona).


Tonja Goldblatt Emma Isoremmin roolissa

Muutin Joensuusta Turkuun opiskelemaan viisi vuotta sitten ja keväällä 2006 valmistuin kuvataiteilijaksi. Joensuussa näyttelin aluksi lapsi- ja nuorisoteatterissa ja myöhemmin muutamia vuosia Ylioppilasteatterin riveissä, mutta Turussa näytteleminen on jäänyt kuvantekemisen jalkoihin. Saa nähdä miten nyt käy, kun olen antanut teatterille taas pikkusormeni...

Laajasta lukuharrastuksestani huolimatta dekkarit ovat jotenkin aina jääneet lukematta, mutta olen kyllä törmännyt murhamysteereihin useissa liveroolipeleissä. Susikoski on kuitenkin ensimmäinen tyylipuhdas rikostarinani näyttämöllä.


Timo Hirvikangas Erkki Isoremmin roolissa

Moikka, Hirvikankaan Timppa tässä vaan.

Mukavaa päästä ensimmäistä kertaa näyttelemään dekkaria. Aika paljon niitä tulikin luettua, nuoruusvuosina.

Toivotan katsojille jännittävää teatterikokemusta kesäiltojen ratoksi.


Jaakko Palviainen Joonas Multasenmäen roolissa

Palviaisen Jaska on nimeni, ikää vähän yli neljä vuosikymmentä, syntynyt Ylitornion kirkonkylällä.

Teatteria olen tehnyt kymmenisen vuotta, pääosin Teatteri Tarmolla sekä Kulttuuriyhdistys Riskiryhmän ylläpitämässä Komeroteatterissa. Lisäksi olen silloin tällöin vieraillut Jorma-ryhmän improkeikoillakin.

Olen suhteellisen leppoisa jätkä, jollaisen olen yrittänyt tehdä myös metsäläisen eli Joonas Multasenmäen roolistanikin Susikoski-näytelmässä. Tervetuloa tarkastamaan, onnistuinko!


Sam-Peter Hirvikangas konstaapeli Olle Lindin roolissa

Ikää 20. Teatteria on tullut tehtyä n. 4 vuotta.

Ensimmäiseen näytelmään (Kaarinan nuorisoteatterin Taistelukala) lähdin sillä mielin, että ainoastaan tanssin enkä yhtikäs mitään muuta, mutta muutaman harjoituksen jälkeen ohjaaja kysyi, että haittaako jos sulla on muutama repliikki. Vastasin, että eihän muutama repliikki nyt varmaan niin paljon haittaa.

Tuosta muutaman repliikin hyväksymisestä syttyi intohimo teatteria kohtaan ja nyt sitä on tullut tehtyä vähän enemmän kuin muutama repliikki. Meikäläisen on saattanut bongatata mm. Kaarinan nuorisoteatterissa (Taistelukala, Haluatko Joulupukiksi?), Maskun kesäteatterissa (Juoksupojat) ja Kaarinan lukiossa (Fame, Lauantai-illan kuvia) ja improamassa minut näkee Jorma-ryhmän mukana.

Harrastuksiini kuuluvat nyrkkeily, breakdance ja räppääminen. Dekkareita en ole lukenut, enkä ole sellaisessa näytellyt ennen. Tervetuloa minunkin puolestani nauttimaan ja jännittämään!


Markus Hiitola luo tunnelmallisen taustamusiikin

Viime kesänä hoidin Hirttämättömissä lurjuksissa tekniikan, tänä vuonna pyydettiin tarttumaan kitaran varteen ja luomaan musiikkia Susikoskeen. Aikamoinen harppaus, vai mitä? Kourallisen dekkareita lukeneena ja reilut 10 vuotta kitaraa soittaneena uskaltauduin ottamaan haasteen vastaan.

Rakastuin elokuvamusiikkiin n. 5-vuotiaana, kun ensimmäisen kerran näin Sergio Leonen Hyvät, pahat ja rumat. Siitä lähtien on Ennio Morricone ollut yksi suosikkisäveltäjistäni. Musiikillisesta ulosannistani voi myös kuulla vaikutteita aina Jerry Goldsmithista Danny Elfmaniin ja Bernard Herrmanniin. Haluan kunnioittaa esikuviani tuotoksissani, mutta pyrin silti luomaan omaperäistä musiikkia, joka kuulostaa omalta itseltäni sekä ennen kaikkea sopii näytelmän tunnelmaan.

Tervetuloa katsomaan ja kuuntelemaan. Ciao!


Viimeksi muokattu 16.7.2007.